KINTULAMMI – HELPPOA LÄHIRETKEILYÄ PIRKANMAAN YTIMESSÄ

Yleinen4 kommenttia artikkeliin KINTULAMMI – HELPPOA LÄHIRETKEILYÄ PIRKANMAAN YTIMESSÄ

KINTULAMMI – HELPPOA LÄHIRETKEILYÄ PIRKANMAAN YTIMESSÄ

Pirkanmaan seudulla Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualue on erittäin tunnettu retkeilykohde, joka valittiin vuonna 2020 vuoden retkikohteeksi. Kintulammi sijaitsee noin puolen tunnin automatkan päässä Tampereen keskustasta. Kun koronapandemia alkoi keväällä 2020, ajattelimme odottaa hetken kitaramiehen kanssa ennen kuin lähdemme katsastamaan aluetta. Taisimmekin lukea paikallisesta lehdestä, että Kintulammi oli näihin aikoihin erittäin suosittu, mitä en ihmettele ollenkaan. Kerran jo yritimme lähteä Kintulammille retkeilemään, mutta alueelle vievä hiekkatie ja parkkipaikka olivat niin täynnä, että meidän oli pakko vaihtaa retkikohdetta lennosta. Lopulta päädyimme vasta viime lokakuussa retkelle Kintulammille.

Meillä ei ollut oikeastaan minkäänlaista suunniteltua reittiä tiedossa etukäteen, kun saavuimme autolla P1-pysäköintialueelle (Keltolahdentie 47, Tampere). Pysäköintialueella sijaitsevan infon luona ihmettelimme alueen karttaa, josta lopulta päätimme ensiksi suunnata kohti Kirkkokiveä. Kirkkokivi on iso siirtolohkare, jota hevospaimenet ovat aikanaan käyttäneet jonkinlaisena keskuspaikkana ja kirkon korvikkeena. Tämän siirtolohkareen lähellä oli myös Kirkkokiven laavu, joka on jonkinlainen keskustukikohta Kintulammilla. Valitettavasti minulla ei ole ollenkaan kuvia reittimme laavuista, koska ne olivat kerta kaikkiaan niin täynnä muista ihmisistä, joten kuvaaminen olisi tuntunut epäsoveliaalta. Täytyy erikseen mainita, että vastaan tulleet laavut olivat erittäin hienoja ja moderneja. Pidän perinteisestä tyylistä, niin kyllä nämä modernit laavut ovat myös upeita, vaikka ne ajatuksia usein ihmisissä herättää suuntaan, jos toiseen.

Kirkkokivi.

Kirkkokiveltä suuntasimme kohti Kaukaloistenkalliota Vattulan luonnonsuojelualueen rajan reunaa pitkin. Tästä olisi ollut mahdollista hieman oikaista suoraan kohti Kaukaloisenkalliota, mutta koukkasimme Kylmäsuon kautta, koska sinne tuntui matkaavan vähemmän muita retkeilijöitä. Matka kulki helppokulkuista leveähköä polkua ihanan kangasmetsän halki. Ennen Kaukaloistenkalliota maasto muuttui todella mutaiseksi, liukkaaksi ja juurakkoiseksi. Saavuimme lopulta Kaukaloisenkalliolle, joka oli monelle retkeilijälle selkeästi taukopaikka. Siellä oli samaa nimeä kantava laavu, jonka ohi poikkesimme melko nopeasti. Kalliolta oli myös näkymät pienelle suolammelle, Kaukaloiselle.

Kaukaloistenkallio ja -suo.

Kaukaloisenkalliolta matka jatkui suoraan kohti Kintulammia. Melko pian ylitimme pitkän aukean sähkölinjan alueen, jonka jälkeen sujahdimme takaisin metsikköön tämän ylitettyämme. En tiedä, onko tämä alue jotenkin epäsuositumpi reitti kulkea kohti Kintulammia, mutta tällä välillä ihmisiä ei juurikaan tullut vastaan. Pidän kovasti Kintulammin metsistä niiden vaihtelevuuden vuoksi. Välillä oltiin mustikkaisissa ja puolukkaisissa kangasmetsissä tai puolestaan vanhoissa sammaloituneissa metsissä. Korkeuserojakin löytyy, mutta mielestäni ne eivät ole huomattavia tai erityisen rankkoja. Reitti kuitenkin muuttui selkeästi haastavammaksi Kaukaloistenkallion jälkeen, mikä oli tähän asti ollut helppokulkuista.

Kintulammi on lampi, jonka kupeessa on pieni sympaattinen Kintulammin laavu. Meillä oli vain eväsleivät mukana, joten söimme ne kiven reunalla. Tällöin oli ihana loppusyksyn auringonpaiste, joka teki lampea ympäröivästä luonnosta erityisen kauniin. Kintulammilta jatkoimme matkaa kohti Kortejärven tilaa, joka sijaitsee Kortejärven rannan läheisyydessä. Tila on mahdollista vuokrata, ja tällöin olikin juuri vuokralaisia saapumassa tilalle viikonlopun viettoon. Valokuvausta en viitsinyt täälläkään hirveästi harrastaa, mutta vanhasta rantasaunasta sain kuitenkin kuvan napattua. Rantasauna on tiedettävästi rakennettu 1800–1900-lukujen taitteessa, joten siellä on varmasti muutama ihminen ehtinyt saunoa näihin päiviin asti.

Kintulammi.
Kintulammi.
Kortejärven tilan rantasauna.

Kortejärven tilalta jatkoimme kohti P1-parkkipaikkaa, joka oli lähtöpaikkamme. Matkan varrella oli vanha hylätty talo, jonka ikkunoista kurkimme sisään. Mitään tietoa en kyseisestä talosta löytänyt, mutta ilmeisesti siinä oli joskus joku asunut. Tätä blogipostausta kirjottaessa perehdyin tarkemmin Kintulammin laadukkaisiin kotisivuihin. Silmiini osui mielenkiintoinen tarina Kortejärven erakosta, jonka asumuksen paikka on ilmeisimmin edelleen löydettävissä, jos tietää mistä etsiä. Mielestäni tällainen on todella mielenkiintoista! Vanhojen asutusten etsiminen metsiköstä tuntuu jotenkin kutkuttavalta ajatukselta, mutta samalla pelottavaltakin. Ehkä pysyn vaan geokätköilyn parissa, joka on toki vielä lapsenkengissä. En usko, että kitaramieskään olisi kovin innostunut etsimään metsistä hylättyjä asutuksia.

Kiertämämme reitti (P1 – Kirkkokivi – Kaukaloisenkallio – Kintulammi – Kortejärven tila – P1) oli yhteensä 5,6 km pitkä. Jälkikäteen tutustuin paremmin Kintulammin karttaan, ja ilokseni huomasin, että meiltähän jäi vielä useampi paikka Kintulammilta käymättä. Kintulammilla on myös toinen parkkipaikka P2 (Kintulammentie 378, Tampere), joka sijaitsee Kintulammin lähettyvillä. Suunnitelin, että tästä voisi tehdä seuraavanlaisen rengasreitin: P2 – Kintulammin maja – Laukkisuo – Vattula (läpimeno) – Kirkkokivi – Kaukaloisenkallio – Ylä-Kaulamoinen – Ala-Kaulamoinen – Kintulammi – P2). Vattulan luonnonsuojelualueen läpimenon jälkeen on myös mahdollista koukata muuta kautta kohti Ylä-Kaulamoista kuin Kaukaloisenkallion kautta. Kintulammin reitit ovat hyvin omiin tarpeisiin muovautuvia, joten jokainen varmasti löytää sieltä oman mieleisensä reitin. Peukku täytyy antaa myös Kintulammin kylteille, jotka olivat hyvin selkeitä ja informatiivisia.

Mahdollisuuksien mukaan suosittelen katsastamaan Kintulammin retkeilykohteen arkipäivänä. Ainakin tällöin lokakuisena lauantaina alueella oli paljon muita ihmisiä. Usein joko edessä tai takana oli toinen porukka taivaltamassa samaa polkua, ja nuotiopaikat olivat täynnä ihmisistä. Tämä on toki vallitseva ilmiö useissa luontokohteissa ympäri Suomea, johon on sopeuduttava. Hienoa on kuitenkin, että ihmiset ovat löytäneet koronapandemian aikana luontoon, vaikka se tuo mukanaan myös lieveilmiöitä. Minulla ei ole nyt aivan ajantasaista tietoa Kintulammin suosiosta tällä hetkellä, mutta en usko sen laantuneen, koska onhan se oikein mainio retkeilykohde Tampereella! Haluan kuitenkin todeta, että jokaiselle on tilaa luonnossa. Eri retkikohteita kokeilemalla selviää, mistä voi löytää sen todellisen rauhan, jos sitä erityisesti kaipaa luonnosta.

4 thoughts on “KINTULAMMI – HELPPOA LÄHIRETKEILYÄ PIRKANMAAN YTIMESSÄ

  1. Mielestäni on hienoa,että Suomessa löytyy suurimpien kaupunkien kupeessa tällaisia rauhoittumisen paikkoja. ”Mindfulnessia” parhaimmillaan. Onkohan Tampereenseudulla eniten kangasmetsiä?

  2. Löysitte taas mielenkiintoisen kohteen kitaramiehen kanssa ja niin lähellä Tamperetta. Tuo ruuhkaisuus luontoreiteillä varmaan lisääntyy myös ensi kesänä, kun korona rajoittaa matkailua ulkomaille. Toisaalta on aivan upeaa, että suomalaiset ovat löytäneet retkeilyn ja varsinkin lähialueilla.

Vastaa käyttäjälle Luontoon mieltynyt Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top