PETKELJÄRVI – HARJUMAASTOA ITÄRAJALLA

Yleinen6 kommenttia artikkeliin PETKELJÄRVI – HARJUMAASTOA ITÄRAJALLA

PETKELJÄRVI – HARJUMAASTOA ITÄRAJALLA

Kesälomalla vuonna 2020 elokuussa kävimme kitaramiehen kanssa tutustumassa Petkeljärven kansallispuistoon samalla reissulla, kun olimme lomailemassa Kolilla. Petkeljärvi on ollut haaveissani jo pitkään sen mahtavien maisemien vuoksi, ja niitä onkin tullut googlailtua useita kertoja. Petkeljärven kansallispuisto sijaitsee Ilomantsissa itärajan lähettyvillä ja on tunnettu kauniista harjumaisemistaan.

Päädyimme kiertämään päiväreissullamme Korkeasärkän polun (2 km) sekä Kuikan kierroksen (6,5 km), jotka molemmat voi aloittaa Petkeljärven retkeilykeskukselta (Petkeljärventie 61, Ilomantsi). Kyseisenä päivänä oli aivan uskomattoman kaunis ilma ja lämpöä riitti. Aloitimme patikointimme kiertämällä ensiksi Korkeasärkän polun, joka osoittautui yllättävän aikaa vieväksi, mutta se ei lopulta haitannut meitä. Tämä reitti oli edestakaisin kuljettava, joten yhteensä reitti oli 4 kilometriä pitkä. Reitti itsessään oli ajoittain melko kivikkoinen ja korkeuseroja löytyi, mutta mielestäni tämä on oikein sopiva reitti, jos haluaa nähdä Petkeljärven luontoa lyhyemmän reitin muodossa. Reitti päättyi Korkeasärkän päähän, josta paljastui hienot maisemat niin Valkiajärvelle kuin Kaitajärvellekin.

Korkeasärkän päästä.

Odotukseni olivat hyvin korkeat Petkeljärven suhteen ja ne ylittyivät Kuikan kierroksen myötä. Kuikan kierros tarjosi hyvin laajan kattauksen erilaista maastoa niin harjumaastosta satumaisiin kangasmetsiin kuin suomaastoihin. Aikaisemmista kokemuksista Suomen luontokohteista voisin sanoa, että tämä reitti on ollut yksi kaunein näkemistäni. Reitin sai kulkea omassa rauhassa eikä juurikaan ihmisiä tullut vastaan. Kuljimme Kuikan kierroksen myötäpäivään, mikä olikin suositus ja helppo jatkumo Korkeasärkän polulta. Alkuvaiheessa reittiä Syväjärven ja Savulammen välissä oli pieni silta, jonka kohdalla huomasimme kuikkaparven, jotka meidät huomattuaan ottivat melko vauhdikkaan kiihdytyksen järven pinnalla päinvastaiseen suuntaan meitä säikähtäessään. Kuikka onkin Petkeljärven tunnuslaji.

Silta Syväjärven ja Savulammen välissä.
Matkalla levähdyspaikalle Pieni-Joutenjärven varrella.

Pidimme pienen tauon Joutenjärven rannalla sijaitsevalla levähdyspaikalla, jossa oli yksi pöytä ja penkit. Tämä levähdyspaikka oli aivan ihana ja rauhallinen, mutta siinä ei ollut nuotiontekopaikkaa, jos sellaista olisi kaivannut. Keittelimme kuitenkin trangialla pöperöt ja ne nautittuamme jatkoimme kohti Mustalammen suoaluetta. Tällä suoalueella oli melko pitkät pitkospuut, joissa luikerteli useita sisiliskoja matkan verralla. Muistan, että juuri täällä suoalueella itsellä oli jotenkin outo tunne, että ihan kuin suon reunassa metsässä olisi jokin eläin, kuten esimerkiksi karhu tai joku muu vastaava isompi eläin. En kuitenkaan nähnyt mitään, mutta jokin vaisto itsessä heräsi tai sitten se oli vain omaa mielikuvitusta. Aika harvoin sitä metsässä miettii karhujen mahdollista läsnäoloa, mutta Pohjois-Karjalassa retkeillessä se on useinkin mielessä.

Muslammen suoalueen pitkospuut.

Elokuussa kangasmetsissä näkyi muutamia marjastajia ja mustikoita olikin aivan valtavasti. Erityisen ihana kangasmetsän pätkä oli Mustalammen suon jälkeen, missä kangasmetsälle ei näkynyt loppua. Harmikseni marjastusvälineitä ei sattunut mukaan, mutta muuten mustikoita tulikin syötyä paljon matkan varrella. Tästä lähtien olen aina pyrkinyt ottamaan mukaan ylimääräisiä muovipusseja roskapussin lisäksi, jos matkan varrelta sattuisi löytymään marjoja ja sieniä. En tiedä, mikä Petkeljärven mustikoissa oli, mutta ne maistuivat erityisen hyviltä. Johtuneeko se siitä, että söimme niitä hurmiossa kitaramiehen kanssa, kun muut eväät olivat loppuneet.

Mustalammen jälkeisen kangasmetsän jälkeen alkoi taas harjumaasto, joka oli melko kiemuraista alkupään harjumaastoihin verrattuna, tai ainakin omasta mielestä se siltä tuntui. Tässä vaiheessa kamera oli meiltä näköjään jäänyt reppuun, koska meillä oli hoppu autollemme, koska pitihän meidän vielä ajella takaisin mökille Kolille melkein parin tunnin ajan. Noin viimeisen kilometrin verran reitti kulki jälleen kangasmetsässä, joka oli hyvä lopetus Kuikan kierrokselle. Jos jotain maisemaa rakastan Suomessa, on se kangasmetsä.

Ihanaa harjumaastoa reitin varrelta.

Kokemukseni Petkeljärven kansallispuistosta näiden kahden reitin perusteella oli varsin mainio ja haluan ehdottomasti käydä siellä uudestaan. Suosittelen kuitenkin varautumaan näille reiteille hyvillä vaellus- tai retkeilykengillä ajoittain kovin kivikkoisen maaston ja harjumaaston vuoksi. Harjut yllättivät itsenikin korkeudellaan! Tulevaisuudessa Taitajan taival (31 km) kiinnostaisi reittinä kovasti, mikä onkin Pohjois-Karjalan vanhin retkeilyreitti.

6 thoughts on “PETKELJÄRVI – HARJUMAASTOA ITÄRAJALLA

  1. Kivan näköinen paikka tuo Petkeljärvi. Täytyy käydä ensi kesänä ja samalla lounastamassa Parppeinpirtillä Ilomantsissa. Siellä oli erinomainen lounas.

    1. Suosittelen! Tuo Parppeinpirtti vaikutti kyllä kokeilemisen arvoiselta paikalta. Ilomantsin keskustassa on myös Hermannin Viinitilan viinitorni, missä olisimme halunneet käydä, mutta emme ehtineet tällä reissulla.

  2. Kaunis maasto näyttää olevan. Kangasmetsät ovat ihania kulkea ja välillä suomaisemat tuovat ihan uutta nähtävää kasveineen ja eläimineen.
    Täytyy ehdottomasti kokeilla. Kiitos vihjeestä!

Vastaa käyttäjälle Luontoon mieltynyt. Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top