SEITSEMINEN – TALVIRETKI ISO KIVIJÄRVELLE

Yleinen4 kommenttia artikkeliin SEITSEMINEN – TALVIRETKI ISO KIVIJÄRVELLE

SEITSEMINEN – TALVIRETKI ISO KIVIJÄRVELLE

Muutama viikko sitten sunnuntaina kävimme kitaramiehen kanssa jälleen Seitsemisen kansallispuistossa. Keväällä 2020 kiersimme Torpparin taipaleen (6,3 km), mutta tällä kertaa halusimme kokea jonkin uuden reitin. Päädyimme kiertämään Harjupolun (5,2 km), joka onneksemme oli melko hyvin tampattu, koska mehän emme omista lumikenkiä, saati sitten nastakenkiä. Harjupolku ei ole talvikunnostettu.

Harjupolku lähtee Kulomäestä Seitsemisen luontokeskukselta (Seitsemisentie 110). Olimme liikkeellä melko aikaisin ennen puoltapäivää, ja parkkipaikalla oli meidän automme lisäksi vain yksi auto. Pakko kyllä mainita erikseen kyseisestä parkkipaikasta, että siellä oli yllättävän paljon roskia lumisessa maassa. Oli kertakäyttöisiä kahvikuppeja ja jopa käytetty kasvomaski. Välillä en ymmärrä tällaista toimintaa, mutta tätä valitettavasti näkee myös kansallispuistoissa, ihan reiteilläkin.

Seitsemisen luontokeskus.

Seitsemisen luontokeskuksen sisällä emme käyneet, mutta tutkailimme alueen infotauluja ennen reitille lähtöä. Päätimme kiertää Harjupolun vastapäivään, poiketen myös Iso Kivijärven tulentekopaikalle, jolloin reitistämme tuli noin 8 km pituinen. Oli ihanaa lähteä retkelle tietäen, että kansallispuisto vaikutti rauhalliselta ainakin parkkipaikan tilanteen suhteen. Itseasiassa kolmas auto kurvasi parkkipaikalle juuri kun olimme lähdössä polulle, mutta emme nähneet näitä retkeilijöitä enää ollenkaan kansallispuiston puolella. Olimme luultavasti päivän ensimmäiset kulkijat Harjupolulla, koska polulle oli satanut pieni lumikerros.

Aluksi reitti kulki Vierikkokankaan reunalla, joka on laajahko kangasmetsäalue. Lumisuus teki kyseisestä kangasmetsästä erityisen kauniin ja mystisen. Voin kuvitella jo mielessäni, kuinka hieno tämä alue on lumettomaan aikaan! Kangasmetsät ovat selkeä heikkouteni – haluaisinhan omakotitalon keskelle kangasmetsää. Matka jatkui Vierikkokankaan jälkeen kohti Susinevan suoaluetta kulkien harjun päällä. Pikkuhiljaa reitti alkoi kääntymään kohti itää. Tässä vaiheessa on reitin hieman rankempi osuus nousun vuosi, jonka jälkeen söimmekin energiapatukat. Harjupolku itsessään sisältää jonkin verran korkeuseroja, mutta mielestäni ne eivät ole kuitenkaan rankkoja.

Hetken päässä edessämme oli maantien ylitys, mikä on melko tyypillistä isoimmissa kansallispuistoissa. Tästä polku alkoi selkeästi laskeutumaan kohti liittymää, josta poikkesimme reitille kohti Iso Kivijärven tulentekopaikkaa. Reitti ylitti Venesjärven suoalueen, joka on itseasiassa Seitsemisen kansallispuiston ulkopuolella. Jälkikäteen katsoin kartasta, että Venesjärvi on pieni järvi suoalueella, mutta mehän emme nähneet koko järveä vallitsevan lumitilanteen vuoksi. Täällä muistankin sanoneeni kitaramiehelle, että en ollut aikoihin käynyt niin hiljaisessa paikassa kuin Venesjärven suoalueella. Ei kuulunut mitään ääniä, ei edes tuulenvirettä. Hiljaisuudessa on jotain todella rauhoittavaa, mutta toisaalta se on myös ehkä pelottavaakin luonnossa. En tiedä johtuuko se siitä, että kaupungissa asuessa on tottunut jatkuviin ääniin ja harvoin on täysin hiljaista – täysin hiljaista hetkeä ei kerta kaikkiaan ole.

Venesjärven suoalue.

Polku kohti Iso Kivijärven tulipaikkaa oli selkeästi vähemmän käyty, mutta pystyimme hyvin kuitenkin kävelemään pelkillä vaelluskengillä. Matka jatkui hetken vielä kansallispuiston ulkopuolella, jossa oli jonkun verran tehty jonkinlaista metsän harvennusta. Melko pian palasimme kuitenkin takaisin kansallispuiston puolelle saavuttuamme Kivinevan suuren suoalueen reunalle. Kivinevan suoalueella kulkee talvisin hiihtolatu Kivinevan lenkki (5,1 km), joka oli tällöin melko hyvässä kunnossa. Täytyypä ottaa ensi talven tavoitteeksi tulla hiihtämään Seitsemisen kansallispuistoon. Kitaramiestä en luultavasti saa mukaan – hänhän ei ole hiihtämisen suuri fani. Ilokseni olen saanut hänet kuitenkin laskettelun pariin.

Näkymä Kivinevan lenkille.
Jäljet johtivat pitkälle metsikköön – kuka lie?

Lopulta saavuimme retkemme kohokohtaan eli taukopaikalle. Iso Kivijärven tulentekopaikka sijaitsee todella kauniilla paikalla Iso Kivijärven rannalla. Olimme varanneet mukaan makkarat ja nokipannukahvit, jotka valmistimme tulen äärellä. Olipahan muuten kokemus saada nuotio syttymään märistä puista talvisaikaan. Kitaramiehellä taisi olla muutama hikipisara otsalla, mutta lopulta onnistuimme ja saimme oikein maittavat makkarat ja nokipannukahvit valmistettua. Täytyy myös nostaa pointti talvipukeutumisesta. Vaikka olimme lyhyellä retkellä, olisi tärkeää muistaa ottaa jokin villapaita tai vaihtotakki mukaan pienenkin tauon ajaksi. Pieni vilu seurasi ainakin itseäni koko loppuretken ajan, vaikka yritin kovasti lämmitellä nuotion äärellä.

Iso Kivijärven rantaa.

Palasimme takaisin Harjupolulle Kivinevan ja Venesjärven kautta. Polku jatkui jälleen harju- ja suomaisemissa. Ennen Ahvenlammia maasto muuttui selkeästi vanhaksi korpikuusikoksi. Korpikuuset ovat erittäin korkeita ja vanhoja kuusia, joilla tuntuisi olevan enemmänkin tarinoita kerrottavana. Niitä oli myös paljoin kaatuneina lumisessa maastossa. Ahvenlammi on pieni lampi Harjupolun loppupäässä, joka itseasiassa ei kuulu kansallispuiston alueeseen.

Ahvenlammi oikealla.

Seitsemisen kansallispuisto luokitellaan suosituksi kansallispuistoksi, mutta itse olen saanut näinä kahtena kertana retkeillä melko rauhassa. Vielä kahdenkin kerran jälkeen koen, että Seitsemisessä on vielä niin paljon nähtävää, joten täytyy jälkeen poiketa täällä ehdottomasti kesäaikaan. Olemmekin suunnitelleet kitaramiehen kanssa jonkinlaista muutaman yön vaellusta Seitsemiseen kesäaikaan. Virkatie (25,9 km) houkuttelisi kovasti. Seitsemisen kansallispuisto henkii kyllä menneisyydestä – tuntuu kuin palaisi ajassa taaksepäin.

Tätä blogia kirjoittaessani olen huvittuneena huomannut, että hakeudun helposti reiteille, jossa tiedän olevan harjua, kangasmetsää ja soita. Haaveilen toki retkeilystä myös erilaisissa maisemissa. En ole esimerkiksi koskaan käynyt Suomen Lapissa (?!), joka korjautuu toivottavasti ensi kesänä. Kohdetta en vielä paljasta. Suunnitteilla on myös kesäretki saaristomaisemiin, joka on itselle tuttua asuttuani lapsuuden ja nuoruuden rannikolla Kymenlaaksossa.

4 thoughts on “SEITSEMINEN – TALVIRETKI ISO KIVIJÄRVELLE

  1. Talviretkeily tuntuu mukavalta vaihtoehdolta ainaisen hiihtämisen sijaan. Täytyykin kokeilla. Kahvit varmaan maistui…ja makkara.

  2. Hiljaisuus metsässä kyllä rauhoittaa. Kesällä tuo Seitseminen on varmasti parempi kohde. Tuo roskaaminen, josta mainitsit on kyllä tosi typerää.😒

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Back To Top