RAPOLANHARJU – PALUU SUOMEN MUINAISHISTORIAAN

Yleinen7 kommenttia artikkeliin RAPOLANHARJU – PALUU SUOMEN MUINAISHISTORIAAN

RAPOLANHARJU – PALUU SUOMEN MUINAISHISTORIAAN

Kolmisen viikkoa takaperin pohdimme hyvän ystäväni kanssa, mihin lähtisimme päiväretkelle. Hassua miettiä jälkeenpäin, että emme olleet koskaan ennen käyneet yhdessä retkellä, vaikka olemme tunteneet useita vuosia. Totesimme, että valitsemme jonkin melko helppokulkuisen reitin, koska halusimme retkeilyn lisäksi valokuvailla luonnossa. Retkikohteeksi valikoitui Valkeakoskella sijaitseva Rapolanharju, jolla on pitkä historia jo pronssikauden lopulta asti. Pysyvää asutusta Rapolanharjulla on ollut tiedettävästi 400–500-luvuilta asti vielä keskiajalle.

Tuona sunnuntaina oli pilvinen ja melko tuulinen sää. Päätimme kiertää kuitenkin vähän pidemmän reitin, Harjupolun (6 km), lyhyemmän reitin sijasta. Jätimme auton Voipaalan taidekeskuksen parkkipaikalle (Sääksmäentie 772) ja jatkoimme kävellen kohti Linnavuoren Linnanhautaa. Linnanhauta on jääkauden muodostamana suuri harjuhauta eli suppa. En ole koskaan nähnyt vastaavaa – tai ainakaan noin suurta. Tästä olisi voinut kiertää myös lyhyemmän 1,6 kilometrin pituisen lenkin kiertäen tämän Linnanhaudan palaten Voipaalan taidekeskukselle. Tämän reitin varrella olisi ollut yksi Rapolanharjun päänähtävyyksistä, Linnavuori, mistä on ilmeisimmin hienot näkymät Vanajavedelle. Linnavuori on Suomen suurin linnavuori, joka on todennäköisesti rakennettu viikinkiajalla 800–1000-luvulla.

Vasemmalla Linnanhauta.

Linnanhaudan ohitettuamme jatkoimme kohti itse Rapolanharjua, jonka päällä kävellessämme oli erittäin kova tuuli, niin kuin harjuille on tyypillistä. Harjupolku oli selkeästi vähemmän kuljettu kuin lyhyempi reitti Linnanhaudan ympärillä, mutta kuitenkin helppokulkuista. Haasteita toivat kuitenkin laskeutuminen Rapolanharjulta alas kohti Rapolantietä, koska polku oli lumen peitossa ja ajoittain jäinenkin. Rapolanharjun alarinteellä reitti kulki aluksi lähellä juuri tätä kyseistä Rapolantietä, mutta Matomäen kalmiston ja muinaispellon kohdalla autotietä ei onneksi enää juurikaan näkynyt.

Rapolanharju.
Rapolanharju.
Rapolanharjun alarinne.
Oikealla Rapolantie.
Näkymä Vanajavedelle.
Oikealla edessä muinaispeltoa.
Kyltin takana Matomäen rautakautista kalmistoa.

Matomäen kalmiston jälkeen saavuimme Rapolaan kylään, joka on uhanalainen perinneympäristö Rapolanharjun juurella. Enpä olisi uskonut, että kyseinen kylä on myös presidentti Pehr Evind Svinhufvudin synnyinpaikka. Rapolan kylä koostuu useista eri rakennuksista, jonka käyttötarkoituksia ihmettelimme ystäväni kanssa. Selvitin jälkikäteen, että kylällä sijaitsee itse päärakennuksen lisäksi myös pirttirakennus, pitkä navetta sekä vanha aittarakennus. Myös muita pienempiä rakennuksia kylältä löytyy. Rapolan niityillä laiduntaa kesäisin lampaita ja karjaa, joita maisemanhoitajat hoitavat työkseen.

Rapolan kylän kartta.
Rapolan kivinavetta 1860-luvulta.
Rapolan kivinavetan pääty.

Rapolan kylältä reittimme jatkui kohti Voipaalan kylää, joka oli Harjupolun päätepiste. Olisi mielenkiintoista tietää, minkälainen suhde Voipaalan ja Rapolan kylällä on ollut entisaikoina, nimittäin ne ovat olleet hyvinkin vauraita kyliä keskiajalla. Voipaalan kylän tunnetuin rakennus on Voipaalan kartano, joka on syntynyt 1600-luvun alussa. Voipaalan alue tunnetaan nykypäivänä taidekeskuksena, jossa on monenlaista palvelua ja toimintaa. Esimerkkinä mainittakoon kuvataiteeseen liittyvä harrastetoiminta ja italialaistyyppinen spa. Voipaalassa on myös näyttely auki ympäri vuoden, mutta harmiksemme näyttely oli suljettu vallitsevan maailmantilanteen vuoksi. Olimme varanneet retkelle mukaan eväsleivät ja kahvit termariin. Aluksi ajattelimme, että nautimme eväämme jossakin luonnonhelmassa istuskellen. Totesimme kuitenkin luontopolun päätteeksi, että nautimme eväämme tyylikkäästi auton etupenkeillä suojassa hyytävän kylmältä tuulelta.

Voipaalan kartano.
Talli 1830-luvulta.
Pakari eli leivintupa 1700-luvulta.
Aittarivi 1800-luvulta.

Harjupolun varrella oli todella paljon kylttejä, joissa oli tietoa alueen historiasta ja nähtävyyksistä. Näiden parissa olisi vierähtänyt tovi, jos toinenkin, jos nämä kaikki olisi lukenut sanasta sanaan. Tällöin oli vielä melko paljon lunta, joten emme nähneet kaikkia maastossa olevia nähtävyyksiä, kuten asumusten jäännöksiä. Kalmistoja kuitenkin näimme lumenkin seasta. Näistä kalmistoista on löytynyt vaikka mitä entisajan tavaroita, kuten esimerkiksi hevosen kuolaimia ja miekkoja. Kuinka mielenkiintoista! Rapolanharjun alue olisi kuitenkin antanut paremman kokemuksen lumettomaan aikaan vaikkakin kohde oli mielenkiintoinen näin lopputalvestakin. Itseäni kiinnostavat tällaiset muinaishistorialliset luontokohteet, joissa on tullut kuitenkin vierailtua melko vähän. Täytyykin ottaa asiakseen vierailla enemmän tämänlaisissa kohteissa, joista voi oppia uutta Suomen muinaishistoriasta. Aion ehdottomasti palata Rapolanharjulle – ehkä jo ensi kesänä kitaramiehen kanssa. Meiltähän jäi tällä kertaa ystäväni kanssa päänähtävyys Linnavuori näkemättä.

7 thoughts on “RAPOLANHARJU – PALUU SUOMEN MUINAISHISTORIAAN

  1. Hei, kiitos kun laitoit linkiksi sivumme. Sieltä tosiaan löytyy paljon tietoa alueesta, kun vaan selailee. Kysyit ”Olisi mielenkiintoista tietää, minkälainen suhde Voipaalan ja Rapolan kylällä on ollut entisaikoina”, joten lyhyesti kerrottuna kylistä muodostettiin kartano, joka sitten erään sukuriidan päätteeksi jaettiin erikseen Rapolan ja Voipaalan kartanoksi. Lyhyesti historiasta https://voipaala.valkeakoski.fi/alue-ja-ymparisto/historia/ Ja tosiaan tervetuloa alueelle eri vuodenaikoina ja kun taas korona antaa mahdollisuuden avata taidekeskus. Täältä löytyy myös 500 vuotta historiaa mahdutettuna yhdelle seinälle https://voipaala.valkeakoski.fi/nayttelyt/voipaalan-aikajana/

    1. Hei, kiitos paljon vastauksesta ja vinkeistä! 🙂 Mielenkiintoinen fakta tämä sukuriita. Täytyykin tutustua vielä enemmän alueen historiaan sivultanne.

  2. Tuollainen ”kulttuuriretkeily” on mielenkiintoista vaihtelua. Ei aina tarvitse olla pelkästään luonnonrauhaa ja kauniita maisemia; myös ihmisen aikaansaannokset ovat hurjan mielenkiintoisia. Kiva, että blogissasi olet tarttunut myös tällaisiin aiheisiin.

  3. Mielenkiintoinen historiallinen reitti.Miltä se näyttääkään keväällä tai alkukesästä !? Oliko ollenkaan nuotiopaikkoja?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Back To Top